Miten sinne pääsee takaisin?

Jatkuva sisäinen tieto ohjaa meitä elämässä tai ainakin voi ohjata, mikäli annamme sille mahdollisuuden. Miksi ihminen takertuu kuitenkin mieluummin ulkoiseen kuin kääntyy etsimään vastauksia sisältään? Ulkoinen antaa meille usein paljonkin ainakin sellaista hetkellistä nautintoa ja turvan tuntua siitä, että elämä pysyy tietynlaisena. Sellaisena, minkälaiseksi ihminen on sen mielessään rakentanut. Miltä ulkoinen sitten näyttäisi, jos sille antaisikin sydämen toiveiden mukaiset puitteet? Todennäköisesti se saattaisi aiheuttaa meissä pelonsekaisia tunteita siitä, että "kovalla" työllä rakentamamme ulkoinen hajoaa, mutta samaan aikaan se saattaisi antaa meille pieniä viitteitä siitä, miltä tuntuisi olla onnellisempi elämässään. 

Sisäinen tieto on aina ollut vahva osa minua ja elämääni, jonkinlainen voimakas intuitio siitä, mitä tehdään seuraavaksi elämässä. Sisäisen tiedon mukana on tullut selkeys ja varmuus siitä, mihin olen menossa elämäni kanssa. Sen kanssa on ollut helppoa ja jännittävää kulkea ja se on aina vienyt minut upeisiin paikkoihin ja kohti uusia sydämen toiveiden mukaisia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Mutta ennen tätä, se on kuitenkin saanut minut kyseenalaistamaan sen hetkisen elämäni puitteet, tavat ja ajatukset. Sisäinen tieto pysyy piilossa niin kauan, kunnes ihminen on linjassa itsensä, sielunsa ja kehonsa kanssa. Tämän jälkeen sisäinen antaa pilkahduksen itsestään ja työntää kevyesti ihmisen liikkeelle siihen sisäisesti sopivaan suuntaan.