Elämä on juhla

Elämä on juhla sanotaan, mutta miksi juhliminen on usein niin vaikeaa? Miksi on niin vaikea nähdä se kaikki, mitä on siinä edessä? Miksi on niin vaikea uskaltaa tehdä elämässään juuri sitä, mitä haluaa? Elämä on ihana siksi, että se antaa jatkuvasti hienovaraisia vihjeitä siitä, mihin suuntaan sydän haluaisi kulkea. Ihminen sen sijaan on usein niin tollo, ettei näe metsää puilta vai miten se menikään? 

Sun sisällä on kaikki se tieto siitä, mitä haluat elämältä, mutta jokin aina estää sinua. Usein se jokin olet sinä itse kaikkine niine suurine odotuksineen, toiveineen ja haaveineen, jotka eivät hetkellisesti tai heti toteutunutkaan niin järisyttävän suurina kuin olisit tahtonut. Se, että osaisi luoda realistisia tavoitteita ja pieniä etappeja unelmilleen, on taitolaji, johon ainakaan minä en pysty. Näen unelmani suuri eleisesti, näen itseni hyppäämässä suoraan siihen kaikista suurimpaan unelmaan, mistä en ole edes aivan varma onko se minun unelmani. Sitten otan kuitenkin niitä pieniä suuria askeleita ja luon jonkin "pienemmän" unelman, joka tulee suoraan minusta, sydämestä ja se on sillä hetkellä juuri se, mitä tarvitsen ja mihin minä pystyn. 

Elämä on juhla, mutta miksei se tunnu siltä? Oman "pienen" unelman toteutumisen jälkeen katsot toisten unelmia, jotka näyttävät suuremmilta ja itsellesi mahdottomilta, koet huonommuuden tunnetta, vertaat unelmiasi ja askeleitasi heidän askeliin ja vetäydyt. Suuri eleisesti huudat, että luovut marttyyrinomaisesti unelmastasi ja vaivut hiljaiseen synkkään tilaan uskotelleen itsellesi, että on aika lopettaa, kaikki on ohi.

Elämä on juhla, mutta miksi minä en osaa enää juhlia? Kuulen puhuttavan paljon siitä, kuinka unelmiaan ja sydäntään seuraamalla tulee onnelliseksi ja kaikki upeat asiat vain tapahtuvat ja tulevat sinua kohti. Voi olla, etten ole tarpeeksi toiminut sydämeni mukaisesti, mutta olen ainakin yrittänyt. Koen, että unelmien tavoittelu ja niihin liittyvä kaunis koristeinen kerronta on pintaa, jota voit raapaista, mutta pinnan alla on paljon muutakin. Siellä tulet vastakkain itsesi, epäilyjesi, uskomustesi ja menneisyytesi pelkojen kanssa, jotka tanssivat unelmiesi edessä, kunnes kohtaat ne oikein kunnolla. Tästä asiasta ei ehkä unelmien toteuttajalle kerrota. Ja voihan olla, että jollakin unelmat toteutuvat helpommin ja elämä näyttää pelkältä ruusuilla tanssimiselta. Tai sitten ruusuilla tanssiminen on sitä, mitä kaikki haluavat kokea, mutta päästäkseen tanssimaan ruusuille täytyy kulkea läpi..no tiedät kyllä minkä <3

Elämä on juhla, pidä siitä kiinni! Kaikki ne hankalat vaiheet, hetket, kun halusit luovuttaa. Ne suvantovaiheet, kun et tiedä enää minne astua, ovat kai jonkinlaisia oppaita matkallasi. Pysähtyä, kuunnella ja vain olla, mutta kuka hullu siihen pystyy. Kun juna lähtee liikkeelle, haluan sen pysyvän liikkeellä. Onko pakko toistuvasti jäädä pois kyydistä, onko? 

Onko niin, että elämä silloin järjestelee palasia uudelleen paikoilleen, kun me odotamme? Onhan se niin? Pienen järjestelyn jälkeen alkaa taas uusi seikkailu, uusi juhla, johon olemme sielullamme ja sydämellämme sitten valmiita. Toivon sen olevan niin, olkoon se niin. 

-Jenny